Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Mitä eroa on rekisteröimättömiä ja rekisteröityjä pentuja kasvattavilla kasvattajilla?

Kun perhe etsii kotikoiraa, voi mielessä käydä ajatus, että mihin niitä rekisteripapereita tarvitaan? Jos koiran kanssa ei ole tavoitteena harrastaa vaan elää muuten aktiivista elämää, eikä koiran jalostuskäyttö ole tuttua, on ihan ymmärrettävääkin, että rekisteripaperin tarpeellisuutta tulee kyseenalaistaneeksi. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mitä eroja voi olla rekisteröimättömällä ja rekisteröidyllä koiranpennulla.

Lappalaiskoirilla on varsin matalat ehdot pentueen rekisteröintiin. Vanhempien tulee olla vähintään 22 kuukauden ikäisiä. Suomenlapinkoirissa lonkat ja silmät tulee olla tutkittu. Lapinporokoirissa silmätutkimus vaaditaan sen jälkeen kun koiralla on jo 2 pentuetta. Lonkkia arvioidaan asteikolla A-E siten, että A on paras mahdollinen tulos ja E huonoin. Suomenlapinkoiralla A-C lonkkaisten jälkeläisiä rekisteröidään ilman sen kummempia ehtoja, mutta D-lonkkaisen koiran jälkeläiset rekisteröidään vain, jos sen partnerilla on todettu A-lonkat. Terveyden osalta ei siis rekisteröinnille ole kohtuuttomia vaatimuksia. Rekisteröimättömän pennun vanhemmat jätetään usein tutkimatta ja näin on voitu tehdä jo useampien sukupolvien ajan.

Vanhempien terveystutkimukset eivät takaa pentujen terveyttä, mutta ne parantavat tietoisuutta mahdollisista riskeistä. Pennunostajana sinulla on oikeus äänestää jaloillasi ja niin sanotusti vaatia rahoillesi vastinetta eli pyytää kasvattajalta tiedot pennun vanhempien terveystutkimustuloksista. Useat kasvattajat teettävät jalostukseen käytettäville koirilleen laajemmasti terveystutkimuksia kuin mitä rekisteröinnin ehtona oleva Pevisa määrää. Koirille on voitu tehdä polvitutkimus, kyynärätutkimus, selkä voi olla kuvattu ja koira laajasti geenitestattu.

Toinen syy, miksi kasvattaja voi jättää pentunsa rekisteröimättä, on liian usein tapahtunut astutus. Kennelliitto ei rekisteröi pentueita, jotka on teetetty edellistä pentuetta seuraavaan juoksuun eli jo noin puolen vuoden kuluttua. Jotta rekisteröinti on mahdollista, tulee uuden astutuksen jälkeen olla yksi kiima johon narttua ei astuteta jotta narttu ehtii palautua kunnolla edellisestä pentueesta.

Jos kasvattajalla on kennelnimi ja hän rekisteröi pentunsa, kuuluu hänen kasvatustoimintansa Kennelliiton valvonnan ja sääntöjen piiriin. Kennelnimen saamista varten kasvattajan kuuluu käydä kasvattajan peruskurssi sekä läpäistä kurssin loppukoe. Kurssilla käydään läpi hyvää koiranpitoa, perusasioita koiran astutuksesta ja synnytyksestä sekä niiden rekisteröinnistä. Jotta kasvattaja saa pennut rekisteröityä, hänen tulee myös allekirjoittaa Kennelliiton kasvattajasitoumus jonka voit lukea täältä: kasvattajasitoumus-1 (kennelliitto.fi) Tällöin kasvattaja siis sitoutuu pitämään koiristaan hyvää huolta sekä mahdollistaa ulkopuolisen tahon valvonnan. Kasvattaja, joka ei rekisteröi pentujaan, ei ole vastaavanlaisen valvonnan parissa.

Useat kasvattajat käyttävät pentueen eläinlääkärin tarkastuksessa ennen niiden luovuttamista. Sinulla ostajana on oikeus saada tämä kirjallinen eläinlääkärin tarkastustodistus. Eläinlääkärin tarkastuksessa pentu tarkastetaan päällisin puolin ja esimerkiksi napatyrä tai virheellinen purennan asento voi ilmetä tässä tarkastuksessa.

Koiranpennun hankinta on jännittävää, mutta kannattaa myös muistaa, että koiran elinikä voi olla esimerkiksi 15 vuotta. Vaikka pentukuume olisi kova, kannattaa tässä muistaa maltti ja huomioida, millä tavoin voit varmistaa saavasi itsellesi pitkäaikaisen koirakumppanin:

  • Selvitä pennun kasvattajalta vanhempien ja suvun terveystiedot. Muista, että mikään pentue ei ole riskitön!
  • Kysy kasvattajalta perustelut miksi hän on teettänyt pentueen juuri näistä yksilöistä.
  • Varmista, aikooko kasvattaja käyttää pennut eläinlääkärin tarkastuksessa.
  • Vaadi kauppasopimuksena käytettäväksi Kennelliiton kauppasopimuspohjaa.
  • Käy tapaamassa kasvattajaa, pentueen emää sekä pentuja ennen lopullista ostopäätöstä. Mikäli vaistosi sanoo, että kaikki ei ole kunnossa, luota siihen.
  • Mikäli kasvattajan luona kaikki ei tunnu olevan kunnossa, muista, että ostamalla pennun säälistä, edesautat kyseisen toiminnan jatkumista.