Tänään on torstai 2. syyskuuta 2010

 In english    Sivukartta    Etusivulle

ROTUMÄÄRITELMÄ: RUOTSINLAPINKOIRA

Rotumääritelmä ja sen tulkintaohje 80 kB (pdf)
Tulostettava versio 1,7 MB (pdf)

Käyttötarkoitus:

 Alunperin paimenkoira, nykyään lähinnä seurakoira.

Lyhyt historiaosuus:

 Ruotsinlapinkoira on pohjoismainen pystykorva, joka on tunnettu Pohjolassa vuosisatojen ajan. Paimentolaislappalaiset käyttivät sitä ennen porojenpaimennukseen.

Yleisvaikutelma:

 Hieman keskikokoa pienempi ja ryhdikäs, tyypillinen pystykorva. Karvapeite säänkestävä.

Tärkeitä mittasuhteita:

 Runko on suorakaiteen muotoinen.

Käyttäytyminen/luonne:

 Eloisa, valpas, ystävällinen ja uskollinen. Rlk on erittäin sävyisä ja työskentelyhaluinen. Hyvien vahti- ja paimenkoiraominaisuuksien ansiosta se oli erittäin hyödyllinen poronhoidossa. Se on hyvin monipuolinen, soveltuu mm. tottelevaisuuskoulutukseen, agilityyn, paimennukseen ja jäjestykseen. Helposti koulutettava, kestävä ja sitkeä.

Pää:

 Kallo-osa: Hieman leveyttään pitempi. Otsa on kaareva, niskakyhmy ei selvästi erottuva.

Otsapenger:

 Erittäin selvästi erottuva.

Kirsu:

 Mieluiten musta tai hyvin tumma.

Kuono-osa:

 Hieman yli kolmannes pään koko pituudesta, täyteläinen ja kapenee tasaisesti kohti kirsua. Kuononselkä on suora.

Kirsu:

 Mieluimmin musta, kuitenkin karvapeitteen väriin sopiva.

Huulet:

 Tiiviit. Huulet ja kitalaki ovat voimakaspigmenttiset.

Hampaat/Purenta:

 Leikkaava purenta. Hampaat ovat tasaiset ja hyvin kehittyneet.

Silmät:

 Kohtuullisen kaukana toisistaan sijaitsevat, pyöreät, melko suuret ja asennoltaan lähes vaakasuorat, eivät ulkonevat. Ruskeat, mieluiten tummanruskeat ja erittäin ilmeikkäät. Silmäluomet ovat voimakaspigmenttiset.

Korvat:

 Kolmionmuotoiset, tyvestään leveät, pienet, pystyt ja kärjistään hieman pyöristyneet. Kaukana toisistaan ja hyvin liikkuvaiset. Taittuneet korvankärvet eivät ole toivottavat, mutta eivät ole hylkäävä virhe.

Kaula:

 Keskipitkä, kuiva ja voimakas.

Runko:

 Tiivis ja hieman säkäkorkeuttaan pitempi.

Selkä:

 Tasainen, voimakas, lihaksikas ja joustava.

Lanne:

 Lyhyt ja leveä.

Lantio:

 Suhteellisen pitkä ja leveä, lihaksikas ja hieman viisto.

Rintakehä:

 Melko syvä, kyynärpäihin ulottuva, soikea ja suhteellisen pitkä. Viimeiset kylkiluut ovat hyvin kehittyneet. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalasta on selvästi erottuva.

Alalinja ja vatsa:

 Vatsaviiva on hieman kohoava.

Häntä:

 Melko ylös kiinnittynyt, ulottuu ojennettuna kintereisiin. Häntä on koiran liikkuessa selälle kiertynyt.

RAAJAT

Eturaajat

Yleisvaikutelma:

 Eturaajojen tulisi olla lavoista ja kyynärpäistä riittävästi kulmautuneet, jotta pitkä askel olisi mahdollinen.

Lavat:

 Selvästi viistot.

Kyynärpäät:

 Tiiviisti rintakehän myötäiset.

Kyynärvarret:

 Suorat, vahvat ja yhdensuuntaiset niin seistessä kuin liikkeessäkin.

Välikämmenet:

 Riittävän viistot.

Käpälät:

 Vahvat ja soikeat. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä, päkiät kestävät ja joustavat. Käpälät ovat runsaskarvaiset myös päkiöiden välistä. Kynnet ja päkiät ovat hyvin pigmentoituneet.

Takaraajat

Yleisvaikutelma:

 Takaraajat ovat polvista ja kintereistä hyvin, eivät liioitellusti, kulmautuneet.

Reidet:

 Lihaksekkaat.

Kintereet:

 Matalat, jotta voimakas työntö olisi mahdollinen. Kannukset eivät ole toivottavat.

Käpälät:

 Kuten etukäpälät.

Liikkeet:

 Keveät, joustavat, maatavoittavat ja tehokkaat.

Nahka:

 Kauttaaltaan tiivis ja poimuton.

KARVAPEITE

Karva:

 Tuuhea ja kaksinkertainen karvapeite. Karva on pystyä, aluskarva tiheää ja hienokiharaista. Karva on lyhyttä päässä ja raajojen etuosassa, pitempää rinnassa ja raajojen takaosassa. Hännän karvapeite on tuuheaa, pitkää ja tiheää. Kaulassa karva muodostaa kauluksen.

Väri:

 Yleensä yksivärinen musta, ruskea sävy on tyypillistä; aiemmin oli olemassa myös maksanruskeita yksilöitä. Valkoista väriä rinnassa, käpälissä ja hännänpäässä sallitaan, mutta runsaammat valkeat merkit eivät ole toivottuja.

Koko:

 Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 48 cm ja nartuilla 43 cm, sallittu poikkeama +/- 3 cm.

Virheet:

 Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Hylkäävät virheet:

 Vihaisuus ja sairaallolliset piirteet; epätyypillisyys ja epänormaalit piirteet; täydellinen aluskarvan puuttuminen.

HUOM:

 Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

HISTORIA

 Ruotsinlapinkoira polveutuu muinaisista pohjoisista pystykorvista. Koiria käytettiin aluksi metsästykseen ja vartiointiin, mutta porotalouden kehittyessä ne siirtyivät apulaisiksi paimennukseen. Ruotsinsaamelaisten koirasta kehittyi ruotsinlapinkoira ja vastaavasti suomalaisesta poropaimenesta kehittyivät lapinporokoira ja suomenlapinkoira.

Kun poronhoitomenetelmät kehittyivät ja muuttuivat, ruotsinlapinkoiran jalostusta laiminlyötiin. Kasvava turismi ja riekkopyytäjät toivat mukanaan uusia koirarotuja, jotka aiheuttivat mitä erilaisempia risteytymiä. 1900-luvun alussa jopa arveltiin ruotsinlapinkoiran olevan kuolemassa sukupuuttoon.

Tältä uhkakuvalta kuitenkin selvittiin ja ymmärrettiin riittävän ajoissa oman kansallisen rodun säilyttämisen tärkeys. Tähän vaikutti paljon se, että 20-luvulla Paroni Leuhusen aloitti yhteistyön Mary Stephensin kanssa ruotsinlapinkoirien rippeiden pelastamiseksi. He matkustivat pohjoisessa etsien aitoja ruotsinlapinkoiria. Nykyisten ruotsinlapinkoirien juuret ovat pitkälti näissä koirissa.

Viime vuosina ruotsinlapinkoiria on rekisteröity Ruotsissa noin 250 pentua/vuosi ja Suomessa on 90-luvulla syntynyt pari pentuetta vuodessa. Kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä noin 60 ruotsinlapinkoiraa.

Luonne:

 Tämän päivän ruotsinlapinkoira on pääasiassa seurakoira ja harrastuskoira. Sitä käytetään myös vahtikoirana rohkeutensa ja valppautensa vuoksi. Ruotsinlapinkoira ei yleensä poistu reviiriltään ja puolustaa sitä varsin voimakkaasti.

Luonteeltaan koirat ovat luotettavia, uskollisia, tottelevaisia, eloisia ja valppaita. Ne rakastavat ulkoilua ja pitävät säästä kuin säästä. Ruotsinlapinkoira ei sovi yksinäiseksi pihakoiraksi, koska se on tottunut olemaan ihmisten seurassa. Syystä voidaan sanoa, että ruotsinlapinkoira on kolmen r:n koira - ravia, ruokaa, rakkautta - kun se saa näitä oikeissa suhteissa, se on onnellinen ja myös osoittaa sen.

Koirat ovat oppivaisia ja suhteellisen helppoja kouluttaa, kunhan koulutuksessa ollaan johdonmukaisia ja muistetaan, että itsepäisyyskin on monen ruotsinlapinkoiran ominaisuus.

Monet harrastavat ruotsinlapinkoiran kanssa tottelevaisuuskokeita ja agilitya. Ruotsissa on jo muutama tottelevaisuusvaliokin.

Ulkonäkö:

 Ruotsinlapinkoirat ovat aikaisemmin olleet mustia, ruskeita tai valkoisia. Näistä väreistä suosittiin mustaa ja ruskeaa, koska ne näkyvät hyvin lumessa. Nykyisin koirat ovat joko mustia tai karhunruskeita. Karvapeite on runsasta, hyvin säältä ja tuulelta suojaavaa.

Rotumääritelmän mukaan ruotsinlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, rungoltaan suorakaiteen muotoinen, hyväryhtinen, tyypillinen pystykorva. Sillä on ilmeikäs katse ja korvat ovat liikkuvaiset. Uroksen säkäkorkeus on 45 - 51 cm, nartun 40 - 46 cm.

Ja näin luonnehtii rotua koiratuntija Barbro Eklund: "hiljaisia, karhunsilmäisiä, turkki joka houkuttelee halaamaan, arvoituksellinen, valpas vailla hyökkäävyyttä".

Terveys:

 Ruotsinlapinkoira on suhteellisen terve rotu. Lonkkasairauksia ja epilepsiaa on ilmennyt jonkin verran rodun kotimaassa. Suomessa tutkitut koirat ovat olleet terveitä.

Ruotsinlapinkoiralla on tuuhea ja näyttävä turkki - ja kaiken lisäksi se on myös helppohoitoinen. Säännöllinen harjaus riittää estämään takkuuntumisen eikä karvaan tartu ´puoli metsää´ kävelyllä. Turkki hylkii myös vettä ja lunta.

ROTUINFO:

 Meri Markkanen
Aleksanterinkatu 46
64260 KASKINEN
puh. 040 702 8803
Sähköposti
Sivun alkuun

Copyright © Lappalaiskoirat ry 2010